Revelation of John 6

Ensimmäinen sinetti

1Sitten näin, kuinka Karitsa avasi yhden sineteistä, ja kuulin yhden neljästä olennosta sanovan kuin ukkosen äänellä: "Tule ja katso!" 2Näin, ja katso: valkoinen hevonen, ja sen selässä istuvalla oli jousi, ja hänelle annettiin seppele, ja hän lähti voittajana ja voittamaan.

Toinen sinetti

3Kun Karitsa avasi toisen sinetin, kuulin toisen olennon sanovan: "Tule ja katso!" 4Niin lähti toinen hevonen, tulipunainen, ja sen selässä istuvalle annettiin valta ottaa pois rauha maasta, että ihmiset surmaisivat toisiaan, ja hänelle annettiin suuri miekka.

Kolmas sinetti

5Kun Karitsa avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen olennon sanovan: "Tule ja katso!" Ja näin, ja katso: musta hevonen, ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka. 6Kuulin ikään kuin äänen neljän olennon keskeltä sanovan: "Koiniks-mitta vehnää yhden denaarin, ja kolme koiniksia ohria yhden denaarin! Mutta älä turmele öljyä äläkä viiniä."

Neljäs sinetti

7Kun Karitsa avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen olennon äänen sanovan: "Tule ja katso!" 8Näin, ja katso: harmahtava hevonen! Sen selässä istuvan nimi oli Kuolema, ja Kadotus seurasi hänen mukanaan, ja heidän valtaansa annettiin neljäs osa maasta, annettiin valta tappaa miekalla, nälällä, rutolla ja maan pedoilla.

Viides sinetti

9Kun Karitsa avasi viidennen sinetin, näin alttarin alla niiden sielut, jotka olivat surmatut Jumalan sanan tähden ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. 10He huusivat suurella äänellä sanoen: "Kuinka kauaksi aikaa sinä, pyhä ja tosi Valtias, jätät tuomitsematta ja kostamatta veremme niille, jotka maan päällä asuvat?" 11Heille annettiin kullekin pitkä valkoinen viitta, ja heille sanottiin, että pysyisivät levollisina vielä vähän aikaa, kunnes täyttyy myös heidän palvelustovereidensa ja veljiensä luku, jotka tullaan tappamaan niin kuin heidätkin [tapettiin].

Kuudes sinetti

12Näin, kuinka Karitsa avasi kuudennen sinetin. Tuli suuri maanjäristys, ja aurinko meni mustaksi kuin karvainen säkkipuku, ja kuu tuli kuin vereksi, 13ja taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunapuu varistaa raakileensa, kun suuri tuuli sitä ravistelee, 14ja taivas väistyi pois kuin kirjakäärö, joka kääritään kokoon, ja kaikki vuoret ja saaret siirtyivät sijoiltaan. 15Maan kuninkaat, ylimykset, rikkaat, sotapäälliköt, mahtimiehet, ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten rotkoihin 16ja sanoivat vuorille ja kallioille: "Langetkaa päällemme ja kätkekää meidät hänen kasvoiltaan, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsan vihalta! 17Sillä hänen vihansa suuri päivä on tullut, ja kuka voi kestää?"

Copyright information for FinSTLK2017